Ihan ensiksi haluan sanoa että haluan auttaa tällä blogilla muita ja itseäni selviytymään elämästä, elämän haasteista, niinstä pienistä kuin isoistakin ja vaikeista asioista joita monen etenkin oman ikäiseni elämässä tapahtuu. Toiseksi haluan sanoa että jos jotain oikeasti haluaa, sen eteen pitää tehdä töitä, ja nyt jo tässä vaiheessa voin sanoo että tää kirjakielen kirjottaminen ei oo mun juttu mutta kuitenkin, mulle tää kaikki on jotenkin nyt tosi vaikeeta koko elämä ainakin tällähetkellä, ei se varmaan oikeasti oo mutta oon tehny siitä ittelleni vaikeeta. On mun elämäs tietysti sellasia asioita mille en juurikaan voi itte mitään tai ei noinkaan hetkinen voi sanoo voinhan jos löytyis sitä tahtoo jostain. Mun elämäs on paljo asioita mistä haluan eroon ja muuttaa niitä tai sitte haluan jotakin takasi, mutta puoliakaan ei voi enää saada yks on lapsuus. Lapsena kaikki oli niin helppoo ei tarvinnu kun leikkiä eikä murehtia mistään, ei tarvinnu miettiä mistä sais rahaa, ei tarvinnu miettiä mitä haluaa tehdä tulevaisuudes, ei tarvinnu välittää siltä miltä näytti eikä ollu sitä isoo ja valtavaa tunnetta rakkautta.
Asun pienellä paikkakunnalla mis ei oo mitään ja kaikki kaverit lähteny opiskeleen muualle, käyn kuitenkin eri paikkakunnalla koulua jonne pääsee autolla ja linkalla ja siellä mulla on kyllä muutama hyvä kaveri ja yks paras kaveri, tää vaikuttaa elämään paljo, bensaa kuluu tällähetkellä eniten siihen kun käyn koulussa autolla tai kattomas joskus kavereita, tai ennen kulu paljo rahaa ku kävin kattomas tällähetkellä ex-poikaystävää. Opiskelen 3. vuotta en tässävaiheessa viel sano mihin ammattiin, mutta kauhee stressi tällähetkellä, opinnäytetyö pitäs saada valmiiks, poissaolot korvattua, ja tuleva työssäoppiminen ahdistaa paljo koska oon liian epävarma ittestäni vielläkin ja ehkä se et en uskalla jutella oikein kellekkään pelottaa eniten työssäoppimiseen menemisessä, koska kuitenkin oon ollu 2 kertaa kesätöissä ja 3 kertaa työssäoppimisessa ja jokaisessa paikassa on ahdistanu eniten se etten uskalla jutella melkein yhtään tai olla niin avoin ku pitäs, joka tietysti vaikuttaa myös osittain työn tekemiseen. Tykkään kumminkin iha hirveästi tehdä töitä ja haluaisin tulevaisuudessa auttaa jotenkin ihmisiä, mutta tuo on asia mikä on se ''isoin este'' sille että esim, hakisin lähihoitajaja kouluun. Muuttaminen eripaikkakunnalle myös ahdistaa. Haluisin tosi paljon omaa rauhaa, ostaa omia juttuja omaan kämppään, tuoda ketä haluun kylään, ja elää vapaasti, toisaalta yksinäisyys ahdistaa ja se jos muuttaa maalta kaupunkiin niin ei ihan heti totu ihmisten vilinään. Yks asia mikä mua ahdistaa tällähetkellä ja ehkä se isoin asia on se et oon lihonu paljon, vituttaa vääntää vatsalihaksia ja käydä lenkillä ku ei vaan laihdu tähän liittyy myös se et toi mun lihominen on aiheuttanu monia ongelmia, musta on tullu taas entistä epävarmempi , en jaksa tehä mitään niin hyvin ku ennen, pienetki asiat tuntuu isoilta ja olo tuntuu niin hyödyttömältä ja vielä se isoin ja vaiken asia kaikki noi on johtanu siihen et poikaystävän ainiin entisen sellasen on alkanu menee huonosti. Mun käytöksellä lienee tähän isoin vaikutus ainaku poikaystävä ei jaksanu tai kerinny näkeen niin voi että mikä mekkala siitä synty, itkua ja uhkailua jopa hengellä, ja myöhemmin kaikki johti siihen että alko tulee ongelmia alkoholin käytön kans jopa viikolla ja kun poikaystävä tuli kylää nii pakko kai oli ottaa vähä et oli ''kivempaa'' no ei se ihan niin menny. alko tulee viiltelyt kuvioihin ja lääke yliannostukset ja mitä kaikkee, halusin osittain lopettaa tän kaiken paskan ja haluan osittain edelleen vaikka tästä just haluanki eroon ja osittain taas näyttää etenki poikaystävälle kuinka paha oli olla ja kerätä sillä jotai huomiota? No kuitenkin kaikki ny on menny siihen et ollaan erottu, joskus tulee '' sitte ku saat asiat kuntoon nii voidaan kattoo'' joskus tulee ''se on kokonaan loppu'' noi asiat vaan entistä pahemmin ahdistaa ja haluun niistäki eroon, tottakai rakastan ex-poikaystävää enemmän ku mitään, mut se ei enään mua, tää asia on tosi vaikee mulle tällähetkellä ku pitäs jaksaa koulu, työssäoppimiset, rahaaki ois kiva saada jostain et sais rahaa bensaan ja vähä säästöön, ja sitte pitäis vie laittaa asiat kuntoon. Monen mielestä ku kerron tän niin saatan olla idiootti ja pahentaa asioita nimittäin mun pitäis päästä eroon siitä et jatkuvasti laitan viestejä poikaystävälle , soittelen, meen käymään mitä lie kaikilla keinoilla vaan pahennan asioita. Mut tosta on tullu lähinnä en voi sanoo et pakkomielle joku sellanen. En saa nukutuks ku koko ajan mietin et nyt on jo ex-poikaystävällä joku uus. Ei oikein ees oo motivaatiota yrittää. Mut nyt tää saa luvan loppua tai ehkä parempi etten lupaa mitään ku ei se kumminkaa onnistu ikinä mut ees jotenkin. Haluan jotain muuta elämää sisältöö ja haluan auttaa teitä kaikkia tulevia lukijoita ja itteeni! :)
